Päävalmentaja Mikko “Juti” Juutilainen, 37, on entuudestaan monelle tuntematon, mutta tämän luettuasi tilanne on korjattu ja voit kertoa tietäväsi Jutista monenmoista. Persoonaltaan juron suomalaisen ja puheliaan eteläeurooppalaisen välimaastoon menevä valmentaja osaa yllättää purskahtamalla nauruun silloinkin, kun moni muu kiristelisi hampaita ja kyräilisi kulmiensa alta.
Mietteliäs, välitön ja täydellisyyteen pyrkivä, kuvaavat Juutilaista erinomaisesti. Mutta kuka on Mikko Juutilainen ja miten hän päätyi Kiekko-Espoon päävalmentajaksi?
— Mä oon Keravalta lähtöisin, mutta asunut lapsuuden Järvenpäässä, joka on myös nykyinen kotipaikkakunta.
Omaa pelaajataustaa Jutilta löytyy aivan viime vuosiin saakkaa, kauteen 2015-2016, jonka jälkeen hän siirtyi kokonaan vaihtopenkin taakse puolustajantontilta jäältä.
— Aloitin jääkiekon pelaamisen Keravalla ja pelasin siellä C-junioreihin saakka. Sitten C:sta A:han olin Jokereissa. Miehissä pelasin Mestistä ja Suomi-sarjaa sekä kävin ulkomailla, josta tulin Keravalle kuuden kauden ajaksi. Sen jälkeen pelaaminen alkoi hiljalleen hiipua ja siirryin lopulta valmennukseen.
Nuorissa maajoukkueringissäkin mukana olleen Jutin kohdalla peliuran kehityksessä on ollut hänen mukaansa kyse klassisesta tapauksesta: lahjakas, mutta treenaaminen ei maistunut.
— Mestiksessä taisin ensimmäisen kerran aloittaa treenaamisen, mutta se oli liian myöhäistä silloin, Juti myöntää suoraan.
Italiassa ja Ruotsissa käynnit hiukan yli 20-vuotiaana ovat jättäneet mieheen niin hyvät muistot kokemuksena, että hän suosittelee kaikille ulkomailla pelaamista, jos mahdollisuus aukeaa.
— Ruotsissa meni polvi, jonka vuoksi olin pitkään pelaamatta. Muuten se oli hyvä reissu, pelillisestikin. Italian reissu ei mennyt ihan niin kuin piti sopimuksen osalta, mutta mulla on edelleen sieltä pari kanadalaista kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä. Jälkeen päin noille varjopuolille voi naureskella. Kokemuksena ne oli kuitenkin mukavia.
Valmentamiseen Juutilainen ei vain ajautunut vaan se on aina kiinnostanut. KJT:n nuorista Juti hyppäsi suoraan päävalmentajaksi Sipoon Wolfiin.
— Kyllä mä pohtiin silloin, että olenko valmis. Mutta en mä tiedä voiko sitä sanoa edes varmuudella, että on valmis tai ei. Siellä oli kuitenkin hyvä, kun oli poikkeuksellinen II-divari porukka. He tykkäsivät siitä, että mitä kovempaa mentiin, niin sen parempi. Siellä pääsi tekemään asioita omalla tavalla. Kukaan ei kieltänyt tekemästä mitään ja sain kokeilla.
Sipoossa valmentamisesta toden teolla innostunut Juti asetti itselleen tietyn aikavälin tavoitteen mihin pyrkiä valmennuksen saralla. Koulutuksistakin lisävauhtia hakenut keravalainen toteaa, että tavoitteiden asettaminen tuo rauhan ettei myöhemmin vanhempana tarvitse harmitella, että olisi pitänyt tehdä jotain.
— Parempi ottaa selvää mitä tämä tuo tullessaan kuin selitellä. Pelaajana pidin vähän itsestäänselvänä lajia, mutta sitä virhettä en tule enää tekemään. Tässä pystyy oppimaan, ja sillä olenkin aika kriittinen peliä ja itseäni kohtaan. Pyrin hakemaan täydellistä peliä, vaikka eihän sellaista ole olemassakaan. Se puskee mua eteenpäin.
Päivätyökseen paloturvallisuusyritystä pyörittävä Juutilainen myöntää, että todellinen intohimo on jääkiekko ja siihen hän tällä hetkellä asettaa suurimmat panokset, vaikka siviilityö onkin mukavaa.
— Valmentaminen on siitä hauskaa ettet voi koskaan pelata lajia läpi. Peli muuttuu ja elää koko ajan.
Espooseen ja Kiekko-Espoon päävalmentajaksi Juti päätyi pienen sattumankin kautta, kun Porin Ässien Joni Petrell oli suositellut häntä urheilutoimenjohtaja Kim Hirschovitsille.
— Me tavattiin Hirschovitsin kanssa ja juteltiin asioista; mun valmennusfilosofiasta ja Kiekko-Espoon toiminnasta sekä arvomaailmasta. Itsekin kiinnostuin tästä kaikesta mitä täällä ollaan rakentamassa ja tajusin kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
— Tietenkin näin myös hyvän mahdollisuuden kehittyä valmentajana ja Kimi piti mun ajatuksista valmennuksen suhteen. Siitä se lähti, ja ilmeisesti on ihan hyvin mennyt tähän mennessä, kun mahdutaan Kimin kanssa vielä samaan huoneeseen, Juti nauraa.
Juutilainen tuli mukaan heinäkuussa, jolloin hän aloitti tulevien pelaajien läpikäymisen saadakseen hiukan tietopohjaa ennen varsinaisten harjoitusten alkamista.
— Eihän tilanne ollut ihan optimaalinen, kun tulin mukaan tiukalla aikataululla lähes pystymetsään. Entuudesta tuttuja pelaajia oli hyvin vähän, joten työtä on riittänyt ja vielä on paljon tehtävää.
Tärkeintä on kuitenkin ollut koko ajan, että joukkueessa on hyviä tyyppejä ja joukkuehenki on hyvä. Juutilainen kuvaileekin luotsaamaansa joukkuetta erinomaisena sekoituksena vähän kaikkea.
— Meillä on urheilullinen ja sitoutunut porukka. Kaikilla on intoa tavoitella jotain hyvää. Mielenkiintoinen ryhmä, josta tulee vielä tosi hyvä juttu, kun saadaan kaikki palaset kohdalleen.
Omalta osaltaan päävalmentaja kertoo olevansa erittäin tyytyväinen Kiekko-Espoossa olemiseensa ja kehuu ympäristöä hienoksi paikaksi tehdä valmennustyötä.
— Vaikka kaikki ei ole vielä valmista, niin ei se haittaa, mä viihdyn todella hyvin. Nämä ihmiset joiden kanssa tehdään hommia ja fanit – ei tästä voi olla pitämättä, Juti hymyää.
